Kelosanastoa

Kelo

  • pystyyn kuivunut, kuoreton ja harmaantunut havupuu, tavallisesti mänty
  • rakennuspuuna käytetään yleensä vain mäntyä, kuusi lahoaa kelottuessaan
  • keloutumisen syynä on useimmiten jokin puuta vioittanut tekijä: salama, metsäpalo, kirveen jälki tai muu vastaava
  • puu voi kelottua myös normaalisti vanhetessaan
  • kelo voi olla satoja vuosia vanha, esimerkiksi Saarijärvellä Pyhähäkin kansallispuistossa vuonna 2004 kaatunut "Iso Puu" oli aloittanut kasvunsa vuonna 1518, puun tilavuus oli 8 m3
  • kelon kierteisyys johtuu auringon kiertosuunnan vaikutuksesta, kelo kiertyy yleensä vastapäivään eli puun juurelta katsoen vasemmalta oikealle
     

Suosto ja niko, nika

  • puu, joka ei ole täysin kelottunut vaan on pinnasta osin ruskea ja parkkipäällinen mutta sisältä kuiva
  • pehmeän ja tumman pintakerroksen osuus on huomattavasti suurempi kuin aidossa kelossa
  • myös juurineen kaatunut ja maata vasten keloutunut puu
  • keinotekoisesti kelotetun ns.tekokelon ominaisuudet vastaavat suostoa,ei käy rakennuskeloksi

Aihki

  • kasvunsa lopettanut, mutta vielä elävä mänty
  • tyvessä paksu kaarna; kilpikaarnainen
  • latvus paksuoksainen, lyhyt ja tuuhea; lakkapäinen
  • sydänosa kuivaa, pintaosa vielä tuoretta
     

Honka

  • yleisnimitys vanhalle, isolle männylle, niin kelolle, aihkille kuin normaalille isolle tukkipuulle

 

Kelosahatavara

  • tuppilauta: särmäätön, harmaareunainen lauta
  • kelopinta, kelles, loso: kelotukin sahauspinta
  • kelopelkka: korkeudeltaan vaihteleva, tasapaksuinen sahattu seinäaihio